Kylläpä tulee mieleen näitä kirjoituksia tälle päivälle ja ihan tälle ensimmäiselle päivälle, milloin aloitin tämän blogini pitämisen. Enpä edes tiedä kiinnostaako nämä kirjoitukset ketään, mutta en  minä sen takia näitä kirjoituksia tee toisaalta sehän on mukavaa jos joku vaikka lukisi näitä mun kirjoituksia. Mutta lähinnä nämä kirjoitukset on vaan ihan omaksi iloksi, että saan purkaa omia tuntojani ja samalla mitä ajattelen haluan vaan heittää omia ajatuksiani ilmoille ja kirjoituksiani.

Kuskasin tänään hieman appiukkoa ja kun hänellä oli pankkiasioita ja hieman kauppa-asioita tehtävänä, mutta minulle tuli vaaan tähän kirjoitukseen sellainen ajatus, että minkä takia aloin kirjoittamaan tätä kirjoitusta tähän. Kyllä nykyaika on mennyt aika kiireiseksi siinä mielessä, että kun tänään oli yksi ihminen naputtelemassa jotain viestiä matkapuhelimeensa kassan jälkeen kun olisi pitänyt pakata niin tekstari ja joku muu naputtelu oli paljon tärkeämpää naputtelua... Eikö tuonkin naputtelun olisi voinut siirtää johonkin muuhun ajankohtaa tuskin se niin tärkeää oli, että piti just silloin olla naputtamassa viestiä. No se oli hänelle tärkeää, mutta kaupan kassalla työskentelevä henkilö hieman katseli tätä touhua ja näki hänen ilmeestään, että hänkin ihmetteli tällaista touhua. Mutta jos ajatellaan entistä aikaa kun kännyköitä ei oltu keksitty niin kukaan ei välittänyt yhtään mitään vaikka ei vastannut puhelimeen muutamaan tuntiin taikka joskus jopa ei muutamaan päivään niin kukaan ei ajatellut mitään. Mutta jos et vastaa nykyjään heti kännykkään niin heti aletaan miettimään että mitä oikein on tapahtunut. Elämä muuttuu ja ihmiset vaan sen takia itselleni puhelin ei ole kovinkaan tärkeä asia... Joskus unohtuu kotiakin kun lähden johonkin vaikka olisihan se hyvä olla eräänlainen turva nykyaikana.

Tänä aamuna kävin myös hakemassa papereita hieman isälleni, kun hän alkaa tarvitsemaan kaikenlaista apua, kun hänellä on pitkäaikainen sairaus ja se vie melkoisesti voimia kun hoidan hänen asioitaan jonkun verran, mutta mielelläni hoidan hänen asioita. Kun hän on auttanut minua lapsuudessa niin nyt on sitten minun vuoroni...

Joh. 16:7

Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.

Joh. 16:8

Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:

Joh. 16:9

synnin, koska he eivät usko minuun;

Joh. 16:10

vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;

Joh. 16:11

ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Joh. 16:12

Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.

Tänään on vielä yksi meno ja se on menen Stelkin iltaan klo 18.30, siitä voisin kirjoittaa vielä úyhden pienen kirjoituksen mahdollisesti tänään. Tänään kävi meillä myös hyviä ystäviä ja minäkin sain hieman apua heiltä kun tarvitsin meillä on sellainen yhteinen päätös tehty, että jos toinen tarvitsee apua niin silloin autellaan.